Kaikki maaryhmät ilmastoneuvotteluissa toistaiseksi syvällä omissa poteroissaan
Keskiviikko 30.11.2011 14:11. Kirjoittaja: Pia Björkbacka
Takana on vasta reilu vuorokausi virallisia ilmastoneuvotteluja Durbanissa, mutta malttamaton mieleni alkaa jo turhautua. Olen kuunnellut eri maaryhmien avauspuheenvuorot pitkän aikavalin ilmastoyhteistyötä koskevassa komiteassa, Kioton pöytäkirjaa koskevan neuvotteluraiteen istunnossa sekä toisen ilmastosopimuksen toimeenpanoa seuraavan neuvoa-antavan alaelimen kokouksessa.
Vaikka kaikki kokoukseen osallistujat tunnistavat ja tunnustavat kaksiviikkoisen konferenssiajan rajallisuuden, ei maaryhmiltä ole kuultu toistaiseksi yhtään uutta avausta eikä vinkkiä halusta liikkua kannassaan. Näin siitäkin huolimatta, että kokousten puheenjohtajat muistuttavat osapuolia jatkuvasti siitä, että tässä vaiheessa neuvotteluja puheenvuoroissa olisi suotavaa mainita vain uudet avaukset. Lisäksi puheenjohtajien epätoivoiset anomukset puheiden rajoittamisesta kolmeen minuuttiin ovat kaikuneet kuuroille korville. Ihmettelen, onko kyseessä maaryhmien viivyttelytaktiikka, vai onko kaikilla puheenjohtajilla vain kova halu päästä näyttämään puhetaitojaan.
Eri ryhmittymien kannat
Uusia avauksia ei ole siis tullut. Kerrattakoon tässä kuitenkin lyhyesti erityisesti Kioton pöytäkirjaa käsittelevässä kokouksessa kuullun perusteella, missä Durbanissa virallisesti mennään. G77-maille (YK:n kehittyvien maiden järjestö) ja Kiinalle on erityisen tärkeää, että teollisuusmaat nostavat tavoitetasoaan sitovien päästövähennysten osalta ja että Kioton pöytäkirjaa jatketaan vuoden 2012 jälkeenkin. Ilman pöytäkirjan toista kautta G77-maat ja Kiina eivät näe edellytyksiä yhteisymmärryksen saavuttamiselle Durbanissa.
Myös Kongo puhui G77-maiden suulla. Myöhemmin myös mm. Väli- ja Etelä-Amerikan maaryhmä, Arabimaat sekä Keski-Amerikan maaryhmä tukivat G77:n ja Kiinan kantaa. Lisäksi Kongo esittää, että Annex I -maiden (maat, jotka sitoutuivat tavoitteeseen palauttaa kasvihuonekaasupäästönsä vuoden 1990 tasolle vuoteen 2000 mennessä) olisi sitouduttava ilmastonmuutoksen hillintätoimiin vähintään niin, että päästöt vähenevät vuoteen 2020 mennessä 30 prosenttia vuodesta 1990 ja vuoteen 2050 mennessä 80–95 prosenttia.
AOSIS eli pienten saarivaltioiden neuvotteluryhmä oli erityisen huolissaan siitä, että aikaa ei ole hukattavaksi. Ryhmä vaati, että Kioton protokollaa on uudistettava siten, että siinä olisi myös jatkossa kaksi raidetta mutta ne molemmat sitoisivat osapuolia viimeistään viiden vuoden päästä. Myös ilmastoneuvottelujen linkittyminen läheisesti YK:n vuosituhattavoitteiden kanssa on ryhmälle tärkeää.
Ns. sateenvarjoryhmä (Japani, Kanada, Australia) lähtee siitä, että Durbanissa sovitaan uudesta tasapainoisesta, tehokkaasta ja oikeudenmukaisesta ilmastonormistosta. Lisäksi olisi varmistettava Kioton ensimmäisen kauden tavoitteiden saavuttaminen ja sovittava säännöistä, jotka auttavat etenemään Kioton pöytäkirjaa pidemmälle. Ryhmä painotti sitä, että kaikkien maiden olisi osallistuttava ilmastonmuutoksen hillintätoimiin ja että kaikille alueille olisi sovittava päästötavoitteet. Samoin kuin EU:lle, myös sateenvarjoryhmälle on tärkeää, että kehittyvät maatkin ottavat riittävästi vastuuta hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä.
EIG (Sveitsi, Meksiko, Etelä-Korea) haluaa edistää vuonna 2012 päättyvän sopimuskauden jälkeisen sopimusrakenteen muodostumista ja pitää tärkeänä, että muutkin kuin Annex I -maat velvoitetaan vähentämään päästöjään. Kuten vähiten kehittyneistä maista ja sademetsävaltioista koostuvien maiden ryhmille sillekin on tärkeää, että Annex I -maat edistävät Durbanissa maankäyttö- ja metsätalousasioita ja että sallituista päästömääräyksiköistä käytävä keskustelu on rakentavaa.
Euroopan unioni puhui avauspuheenvuoroissaan tutusti halustaan aikaansaada vuoteen 2020 mennessä sellainen oikeudelliseen perustaan pohjaava järjestelmä, jossa ovat mukana kaikki merkittävät maailmantaloudet ja jossa käydään markkinaehtoista päästökauppaa. Durbanissa olisi vähintäänkin sovittava tämän sitovan sopimuksen tiekartasta ja aikataulusta, jos itse sopimusta ei saada aikaan. Tällä ehdolla EU olisi valmis sitoutumaan toiseen Kioto-kauteen.
Ei siis ainakaan toistaiseksi mitään uutta auringon alla. Tässä vaiheessa neuvotteluja tämä ei kuitenkaan liene uutinen.
Suomalaisen hallinnon läpinäkyvyys arvokasta
Kaikesta tästä huolimatta olen hyvällä tuulella. Olin eilen Suomen valtuuston ensimmäisessä kokoontumisessa, jonne myös sidosryhmien edustajat oli kutsuttu. Tänä vuonna Suomen virallisessa valtuustossa sidosryhmiä edustavat Kepa, WWF, Allianssi ja palkansaajakeskusjärjestöt. Vaikka Suomen kuten kaikkien muidenkin valtuuskuntien kokoustilat on rakennettu varsinaisen konferenssitilan parkkihalliin, eikä suuria uutisiakaan ollut vielä tässä vaiheessa jaettavaksi, kävelin tapaamisesta ulos kohti päivänvaloa hymyillen.
Arvostan suuresti sitä, että suomalainen hallinto on läpinäkyvää ja virkamiehet keskustelevat avoimesti niin työmarkkina- kuin kansalaisjärjestöjenkin kanssa. Näin myös siis ilmastopolitiikan osalta. Durbanissa kokoonnumme päivittäin virkamiesten kanssa saamaan tietoa konferenssin etenemisestä. Koti-Suomessa väyliä viestien välittämiseen ja tiedon saantiin ovat puolestaan mm. ympäristöministeriön vetämä EU:n ympäristöjaosto ja ilmastoareena.