Nenäpäivän tervehdys SASK:n Ghanan ja Togon matkalta
Perjantai 05.11.2010 15:11. Kirjoittaja: Katja Lehto-Komulainen
Togon pääkapungissa Loméssa torvet törisevät aamuruuhkassa ja päivä on valjennut jo varhain. Olen Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK:n matkalla Ghanassa ja Togossa vajaan kahden viikon ajan eli 31.10.-12.11.2010.
SAK tukee SASK:n kautta tällä hetkellä seitsemää hanketta Afrikassa. Tällä matkalla minulla on mahdollisuus tutustua niistä neljään paikan päällä, mikä on erinomainen asia. Muista kolmesta hankkeesta kaksi on Zimbabwessa ja yksi Namibiassa.
Lisäksi matka sisältää monta muuta kokousta ja kahdenvälistä tapaamista SASK:n ja kumppanijärjestöjen kesken. Aloitimme Ghanan pääkaupungissa Accrassa maanantaina ja tiistaina keskustelemalla erään koulutusohjelman (ALEN) jatkosta. SAK tuki ALENia vuonna 2009. Samalla oli hyvä tilaisuus keskustella Zimbabwen ajankohtaisesta tilanteesta Zimbabwen ammattiyhdistysliikkeen eli ZCTU:n edustajan kanssa sekä ZCTU:n perustaman tutkimuskeskuksen LEDRIZ:n johdon kanssa. SAK tukee SASK:n kautta sekä ZCTU:ta että LEDRIZ:iä.
Osallistuimme myös ITUC:n Afrikan toimiston keskiviikkona 3.11. järjestämään tasa-arvoa koskevaan seminaariin täällä Loméssa. Oli kiinnostavaa osallistua siihen, koska edustan SAK:ta ITUC:n maailmanlaajuisessa naiskomiteassa eikä sen kokouksissa ehditä juuri puhua eri mantereiden omista painotuksista. Lisäksi ensi viikolla tutustumme SASK:n Läntisen Afrikan toimistoon Accrassa ja osallistumme ICEM Afrikan järjestämään vuokratyötä koskevaan seminaariin.
Tänään ja eilen kokoukset jatkuvat täällä Loméssa vuosittaisella suunnittelukokouksella ITUC:n Afrikan toimiston ja eri SSO-järjestöjen eli solidaarisuusjärjestöjen kesken. Meitä SASK:n edustajia on neljä: SASK:n toimistosta ohjelmapäällikkö Riitta Soveri ja ohjelmasuunnittelija Tarja Valtonen-Simao, SASK:n uusi Läntisen Afrikan aluekoordinaattori Marinna Nyamekye Accrasta ja minä SASK:n varapuheenjohtajana.
Mitä muuta kuuluu? Sain jostain silmätulehduksen heti toisena matkapäivänä. Onneksi SASK:lla on täällä aluekoordinaattorina Marinna Nyamekye, joka järjesti ihanan nopeasti lääkärissä käynnin paikallisella silmäklinikalla. Ilman Marinnaa olisin ollut pulassa. Silmälääkäri oli kouluttautunut Moskovassa ja hänen tyttärensäkin kuulemma opiskelee siellä lääkäriksi. Lääkkeet sain saman tien ja ne ovat auttaneet.
Mieleenpainuvaa oli se, kun lähdimme tiistaina yhteensä 11 naisen porukalla minibussissa matkustamaan Ghanasta naapurimaahan Togoon. Matkan arvioitiin kestävän 2-3 tuntia. Meillä meni siihen 4 ja puoli tuntia. Tie oli huonossa kunnossa lähellä rajaa. Se oli kuoppainen ja sateen jäljiltä vetinen. Vaikka meidän piti alun pitäen päästä matkaan klo 13, lähtö viivästyi kahdella tunnilla. Saavuimme rajalle jo pimeän laskeuduttua. Ghanalainen matkatoverini oli juuri kertonut, ettei hän itse koskaan matkusta pimeällä. Poikkeus vahvistaa säännön… No, hyvinhän kaikki sujui lopulta.
Täällä on hyvä tilaisuus tavata uusia ihmisiä sekä kumppanijärjestöistä että muista solidaarisuusjärjestöistä (mm. FNV Mondiaal, Tanskan LO-FTF, Norjan LO, Ranskan CFDT, Belgian CSC, Kanadan CLC ja saksalainen FES). Muutaman kollegan tunnen ennestään ITUC:n ja ILO:n kautta. ITUC Afrikan toimistosta paikalla ovat olleet mm. pääsihteeri Kwasi Adu-Amankwah, apulaispääsihteeri Adrein Akouété sekä tasa-arvosta ja sosiaaliturvasta vastaava Ghislaine Broohm. Aiemmissa kokouksissa paikalla ovat olleet Zimbabwen ZCTU:n lisäksi mm. Malawin ay-keskusjärjestö ja Ghanan ay-keskusjärjestö GTUC.
Ps. Tänään on muuten Nenäpäivä, muistakaa osallistua!