Sosiaalifoorumin puhutuin järjestö oli EAY
Sunnuntai 04.07.2010 16:07. Kirjoittaja: Jenni Karjalainen
Lauantai-iltana sosiaalifoorumi sai uutta potkua, kun kolmen päivän seminaarikeskustelujen jälkeen aktivistit kokoontuivat mielenosoitusmarssille Istanbulin keskustaan. Kulkueen kärjessä marssivat paikalliset metalliliittolaiset Kansainvälistä kaiuttimista soittaen. Perässä seurasivat turkkilaiset kuljetusalan työntekijät, jotka huusivat iskulauseitaan nyrkkiään puiden. Turkkilaisista keskusjärjestöistä KESKin liput täyttivät kulkueesta helposti parikymmentä metriä.
Ylipäätään ilman ay-liikkeen ja puolueiden panosta mielenosoitusmarssi olisi saattanut jäädä vaatimattomaksi. Nyt näkymä oli vaikuttava, kun satojen metrien pituinen letka marssi halki Istanbulin keskustan.
Euroopassa seuraavat kansalaisjärjestöjen ja ay-liikkeen yhteiset marssit nähdään syyskuun 29. päivä, kun EAY organisoi eri puolille Eurooppaa mielenosoituksia. Tarkoituksena on vastustaa leikkauksia ja vaatia ihmisille työtä ja toimeentuloa.
Sunnuntaina Euroopan sosiaalifoorumin loppukeskustelussa EAY suorastaan dominoi agendaa. Syyskuun mielenosoituksiin viitattiin lähes kaikissa puheenvuoroissa. Useimmat puhujat toivoivat, että toimintapäivää hyödynnettäisiin vallitsevan talousjärjestelmän laajempaan vastustamiseen, jossa osansa voisi olla niin ilmasto- ja ympäristöaktivisteilla, ihmisoikeuksien puolustajilla, ay-liikkeellä, vasemmistopuolueilla ja toimintaverkostoilla.
Osaa puhujista huoletti, kuinka esimerkiksi ympäristöliikkeen ja ammattiliittojen tavoitteet saadaan sovitettua yhteen. Toiset taas näkivät, että kansalaisjärjestöt voivat hyvin vaatia ay-liikkeen rinnalla työtä ja talouskasvua, kunhan ensiksi on sovittu, millaista kasvua tarkoitetaan. Aineeton ja ihmisten hyvinvointia lisäävä kasvu olisi tavoite, josta suurin osa voisi olla yhtä mieltä. Eri asia on, onko sellainen kasvu ylipäätään mahdollista.
Istanbulissa viettämieni päivien perusteella ay-liike näyttää saaneen sosiaalifoorumissa merkittävän roolin. Toivottavasti tämä asema kyetään säilyttämään jatkossakin. Katseet kääntyvät jo ensi vuoden alussa Dakarissa järjestettävään maailman sosiaalifoorumiin. Onko ay-liikkeellä tahtoa asettua globaalissa mittakaavassa kansalaisjärjestöjen rinnalle haastamaan nykyiset rakenteet?
06.10.2010 14:38
“Euroopassa seuraavat kansalaisjärjestöjen ja ay-liikkeen yhteiset marssit nähdään syyskuun 29. päivä, kun EAY organisoi eri puolille Eurooppaa mielenosoituksia. Tarkoituksena on vastustaa leikkauksia ja vaatia ihmisille työtä ja toimeentuloa.”
Usko pois, täällä ruohonjuuri tasolla on alettu puhumaan jo uudenlaisen ay-liikkeen synnystä ja se on pitkälti lähtenyt ay-liikkeen lähentymisestä muiden kansalaisjärjestöjen kanssa ja maailmalla (Euroopassa) tapahtuvien ay-liikkeiden toimeenpanemat suur mielenosoitkset juurikin yhteiskunnallisista asioista, leikkauksista jne..
On huomattavissa halua nousta taistelemaan nyt jo pitkään jatkunutta leikkaamisia, eriarvoistamista ja uusliberalistista politiikkaa vastaan.
Jos Suomenkin ay-liike alkaa aktiivisesti toimimaan myös kansalaisjärjestöjen parissa, turuilla ja toreilla, sekä osoittaa aktiivista jopa radikaalia uutta suuntausta ay-liikkeen toiminnassa, uskon että kansa herää tästä passiivisuudesta, ikiunesta johon heidät nukutettiin 90-luvun alussa ja näemme aivan uudenlaisen työväenliikkeen nousun…
Kuulee monesti puhuttavan ettei Suomen kansa herkästi lähde kaduille mieltään osoittamaan (”Barrikaadeille”), ei pidä mielestäni paikkaansa, heitä ei ole kukaan siihen kannustamassa… Suomen mieltään osoittava kansa(tyoväki!) on kuin “armeija ilman kenraalia” ,,, mutta maailmalla ja varsinkin Euroopassa kuohuu ja pian se rantautuu myös Suomeen (siitä on merkkejä jo nyt!), Suomen työväki lähtee pian liikkeelle ilman tai ay-järjestöjen kanssa…
On ay-liikkeen johdon asia onko se tulevan työväenliikkeen mukana tai sitten ei, mutta uskon vahvasti että kohta tyytymättömyys ilmaistaan kadulla, toivottavasti Suomen ay-liike on mukana!
………
En tietenkään halua kuulostaa hullulta vallankumoukselliselta enkä (luultavasti) sitä ole, mutta ay-liikkeellä on suuria mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin niin paikallisesti kuin kansainvälisesti … kannatan kansan parissa aktiivisesti toimivaa radikaalisti kantaa ottava uudenlainen ay-liike - jospa joskus tällaisen ehtisin vielä näkemään!
Ps. Esim SAK on mukana ITUC ja EAY:n tekemissä kansainvälisissä päätöslauselmissa, näistä ei Suomen ay-kentällä ole hölkäysenpöläystäkään tietoa mitä siellä on päätetty …. niistäkin tulisi tiedottaa liitoille ja jäsenistölle missä asioissa Suomen ay on mukana - esim Palestiina-Israel kysymyksestä on tehty päätöslauselma(ITUC) jota ei ole selvitetty Suomen ay jäsenistölle!
Laittanen tuostakin joskus jotain viestiä, oikeita kanavia käyttäen mutta esimerkkinä nyt tähän!
ELÄKÖÖN SUOMEN RADIKAALIMPI AY-LIIKE!!!!!
06.10.2010 15:37
Jonas taas antaa ohjeita ay-liikkeelle. Aiemminkin olen pyytänyt Jonas sinua keskustelupalstoilla esiintymisen lisäksi kertomaan aloitteesi ay-liikkeessä sinne, missä päätöksenteko tapahtuu. Meillä on järjestäytynyt päätöksentekotapa ja toimintamalli ja sitoudumme siihen, kunnes toisin taas yhdessä päätämme. En allekirjoita ay-liikkeen eli työntekijöiden järjestäytyneen toiminnan hyötyvän kukkuramitalla tavastasi väittää toimintaa vääräksi ja/tai väärähenkiseksi, jos se on tapahtuu eri tavalla kuin sinä haluaisit kaikkine yksityiskohtineen.
Olet aktiivinen ihminen. Olisi ilo lukea kirjoitus, jossa levittäisit hyvällä innokkuudella tietoasi, jota sinulle lähes salamannopeudella pyytäessäsi jakelemme liiton ja keskusjärjestön toimistoilta, sen sijaan, että urputat heti tiedon saatuasi, että tätäkin tietoa taas pimitetään.
07.10.2010 14:57
Kiva, kun keskustelua viriää! Tässä risteää kaksi asiaa: vaikuttaminen ja näkyminen. Ymmärrän Jonaksen tuskan, kun mitään ei näytä tapahtuvan. Työntekijöillä ei todellakaan mene hyvin ja eriarvoisuus lisääntyy. Mitä siis pitäisi tehdä? Kadulle lähteminen on helppo vastaus. Mutta mitkä ovat tulokset, näkyvyys vai todellinen vaikuttaminen?
Eurooppalaisessa ay-kentässä elää rinnan hyvin erilaisia kulttuureja. Esimerkiksi Ranskassa järjestäytymisaste on vaatimaton, mutta kansa lähtee mielellään kadulle osoittamaan mieltään. Viime aikoina jättimäisiä mielenosoituksia ovat synnyttäneet hallituksen eläkeiän nostamiseen tähtäävät aikeet. Miljoonat ihmiset ovat marssineet, mutta millä lopputuloksella - eläkeikä näyttää silti Ranskassa nousevan.
Pohjolan ay-perinteessä on totuttu sen sijaan välttämään konflikteja ja hakemaan pääsyä neuvottelupöytään. Kotoisessa eläkekiistassa puolitoista vuotta sitten valmiuksia muuhunkin oli. SAK oli jo varannut Finlandia-talon luottamushenkilöiden hengennostatuskokoontumista varten ja jos sinne asti olisi menty, olisi rähinä varmasti ollut melkoinen. Suomessa hallitus kuitenkin peräytyi ay-liikkeen ja kansalaisten painostuksen edessä ja otti ay-liikkeen mukaan neuvottelupöytään. Sen seurauksena keskustelemme tällä hetkellä Suomessa työurien kestävyydestä ja aivan uudenlaisella innolla esimerkiksi työhyvinvoinnista mekaanisen eläkeiän noston sijaan.
Eläkekysymys on vain yksi, mutta mielestäni kuvaava esimerkki erilaisista vaikuttamistavoista. “Taisteleva ay-liike” voi tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta, etenkin silloin, kun tuntuu, ettei konsensushakuisista päätöksentekoprosesseista synny mitään konkretiaa. Kuitenkin on todella tärkeää, että työntekijöiden ääni kuuluu myös yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Siksi suomalainen ay-liike yrittää välttää konflikteja. Tavoitteena on osoittaa, että olemme luotettava ja rakentava kumppani erilaisista sopimuksista neuvoteltaessa. Jokainen voi kuvitella, millaista jälkeä tulisi, jos hallitus ja työnantajat saisivat vapaasti linjata yhteiskunnan suuntaa työntekijöitä kuulematta.
Suomalainen ay-liike ei ole täydellinen ja usein kritiikillekin on perusteensa. Yhteistyötä kansalaisjärjestöjen ja muiden tahojen kanssa tulisi kehittää suomalaisen sopimiskulttuurin pohjalta, mutta avoimempaan ja keskustelevampaan suuntaan. Myös ay-liikkeen sisällä toivoisi kuulevan useammin rakentavaa, kriittistä, innostunutta ja innostavaakin keskustelua yhteisistä asioistamme. Yritetäänpä yhdessä kantaa kortemme kekoon!