Liike muutoksessa - muutos liikkeessä?
Keskiviikko 08.04.2009 14:04. Kirjoittaja: Eija Harjula
SAK:n valtuusto käynnisti 100-vuotisjuhlakokouksessaan edustajakokoukseen 2011 asti jatkuvan tulevaisuushankkeen. Hanke on prosessi, joka arvioi liikkeen tilaa ja ympäröivää yhteiskuntaa avoimesti, kriittisesti ja rehellisesti.
Prosessin ensimmäisessä, toimintaympäristön muutosta arvioivassa osassa on ollut mukana noin 600 henkilöä niin liikkeen sisältä kuin ulkopuoleltakin. Vuoden 2008 aikana seminaarien, selvitysten, tutkimusten, keskustelujen ja tilaisuuksien kautta pyrittiin hahmottamaan ja kiteyttämään niitä kriittisiä kysymyksiä, joihin SAK:n pitää pystyä vastaamaan, mikäli se aikoo olla vahva, vaikuttava ja uskottava toimija myös vuonna 2025.
Ensimmäisen vaiheen prosessista tuotettiin keskusteluaineisto “Liike muutoksessa - muutos liikkeessä?”. Aineisto ei ole lopputulos koko tulevaisuustyöstä vaan kiteytys, eräänlainen väliyhteenveto tähänastisesta työstä. Aineiston tarkoituksena on herättää pohdintaa ja keskustelua SAK:laisen ay-liikkeen haasteista sekä kannustaa lukijaa ottamaan kantaa siihen, miten ja millä tavoin toimintatapoja, arvoja, tavoitteita ja rakenteita olisi muutettava.
Linkin takaa löytyvät kymmenen kriittistä kysymystä on tarkoitettu herättämään ajatuksia, ravistelemaan mielipiteitä synnyttämään uusia ideoita. Voit myös tutustua keskustelun pohjaksi valmistuneeseen laajempaan aineistoon Liike muutoksessa - muutos liikkeessä? (pdf).
Tulevaisuushanke haluaa kuulla myös Sinun mielipiteitäsi, näkemyksiäsi ja kommenttejasi - sana on vapaa!
Jätä mielipiteesi alla olevalla lomakkeella!
15.04.2009 10:59
Luin mielenkiinnolla “Liike muutoksessa - muutos liikkeessä?” aineiston. Siinä on paljon tärkeitä, vaikka ei niin uusia kysymyksiä.
Mielestäni aineistosta puuttuu pari olennaista näkökulmaa. Ensimmäinen on talous ja toinen on poliittiset sekä yhteiskunnalliset kehityssuunnat. Ne on ehkä rajattu tarkoituksella pois?
Elämme kuitenkin parhaillaan ainutlaatuista globaalitalouden kriisiä, jonka syvyyttä ja esimerkiksi vaikutuksia tuotannon rakennemuutoksiin on vaikea arvioida, mutta niitä varmasti on. Eikö talouden ja tuotannon kehitysarvio ole kuitenkin se perusta, jolle edunvalvontatyö rakentuu? Metalliteollisuudessa lomautettuja ja työttömiä on tällä hetkellä noin 25 000. Paljonko heitä on ensi vuonna tai vaikka 2025, voisi olla pohtimisen arvoista.
Talouden kriisi tulee heijastumaan myös yhteiskuntapolitiikkaan. Äärikapitalismi on tullut tiensä päähän ja SAK:n sekä vasemmiston perinteisille arvoille on kohta kysyntää. SAK:n tavoitteiden toteutuminen on aina ollut kiinni yhteiskunnallisista voimasuhteista. Mielestäni tämän pitäisi näkyä selvemmin toiminnassamme ja strategioita mietittäessä, vaikka yleisesti ottaen olenkin sitä mieltä, että ay-liikkeen voima on maltillisuudessa.
SAK:n (koko ay-liikkeen) yleisenä ohjelmallisena lähtökohtana voi aivan hyvin olla edelleen pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta, jossa valtio luo edellytyksiä kestävän kehityksen mukaiselle elinkeinoelämälle ja toisaalta pitää yllä soisaalisia turvaverkkoja. Meidän on pelastettava markkinatalous ahneilta pörssikapitalisteilta. Jopa Jorma Ollilla on näillä linjoilla.
Edellä sanotulla haluan valaa uskoa omaan toimintaamme ja kykyymme uudistua. Olemme voiman oikealla puolella. Linja ja teot ratkaisevat pitkälle myös aineistossa paljon pohditut sitoutumiseen, aktiivisuuteen ja imagoon liittyvät ongelmat.
27.05.2009 15:31
On hyvä ja erittäin tervetullutta, että SAK ay-liikkeen suurena toimijana tunnustaa muutoksen tarpeen. Erityisesti se, että pohditaan nuorten - jotka verrattuna vanhempiinsa, ovat usein työmarkkina-asemaltaan täysin erilaisessa asemassa - mielenkiintoa ay-liikkeen ajamiin asioihin ja kehitetään keinoja nimenomaan toteuttaa sellaista ay-liikettä, jolla on annettavaa juuri epätyypillisissäkin työsuhteissa työskenteleville, sekä sellaisille jotka eivät kiinnity työpaikkojen yhdistyksiin perinteisin tavoin.
Esimerkiksi vuokratyössä ongelma ei suinkaan rajoitu vain henkilöstöpalveluyritysten toimintaan ja jokapäiväiseen työehtosopimustulkintaan - vaikka näin on tietysti helpointa väittää - vaan yhteiskunnalliseen konsensukseen siitä, että joustavuus nimenomaan työntekijän selkänahan tasolla on oikea ratkaisu globalisaatioon ja epävarmuuteen. Se, että työsuhteen ehdot määräytyvät yhä enemmän yksilötasolla, työsuhteen kesto on yhä enemmän kiinni henkilökohtaisesta kyvystä sopeutua ja miellyttää, ja että palkitseminen liittyy siihen, että työntekijä suostuu omien oikeuksiensa polkemiseen ovat poliittisia valintoja, joiden vastustajaa ei tunnu löytyvän ay-liikkeen sisältä. Milloin on joustettu tarpeeksi? Milloin ay-liike sanoo, että nyt riittää? Milloin laitetaan etusijalle sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja reilu peli ennen työnantajien tulosvaatimuksia ja pääoman tarvetta karttua yli äyräiden? Vai onko niin, että vuokratyö saa rauhassa kasvaa kunhan se pysyy pääsääntöisesti naisten työmarkkina-asemana? Sukupuolten välinen tasa-arvo ei ole ollut ay-liikkeen agendalla läheskään niin tärkeä kuin miesten välinen tasa-arvo.
1990-luvulla esimerkiksi silloinen HRHL taisteli näkyvästi ja tuloksellisesti vuokratyön pahimpia epäkohtia vastaan. Käytiin mediasotaa, mentiin oikeuteen ja laitettiin itsensä likoon. Missä tämä kaikki on ollut nyt, kun vuokratyön kohdalla puhutaan edelleen aivan samoista ongelmista kuin 25 vuotta sitten? Voisiko ay-liike lopettaa hymistelyn joustavuuden siunauksellisuudesta ja sanoa ääneen, että joustavuus on myös ongelma, ja että sitä ei voi loputtomasti työntää työntekijöiden niskaan? Että joku raja voisi olla siinäkin, miten paljon tuloerot kasvavat? Tämä tarkoittaa mielestäni sitä, että ay-liikkeen tehtävänä on erityisesti pitää niiden puolta, jotka eivät ole kovin vahvassa työmarkkina-asemassa. Mielestäni ay-liikeen pitäisi nimenomaan ottaa paljon selkeämmin yhteiskunnallisen vaikuttajan ja kaikkien palkkatyöläisten edunvalvojanvirka, painavaksi vastapainoksi niille, jotka herättelevät meitä pääoman intressit mielessään.
Vastakkainasettelu ja vastaanväittäminen voi olla joskus tuloksellistakin.
29.07.2009 11:02
Liike muutoksessa muutos liikkessä asiakirjan kysymyksiin otsikon “Miten voimme vahvistaa SAK:ta kansanliikkeenä, uudistajana ja keskustelun avaajana muutama kommentti seuraavasti:
Niin valtakunnallisesti, alueellisesti kuin paikallisestikin ainut toimintatapa on aloitteellisuus uusia ajatuksia esille nostamalla. Uudistuskykyiseksi kansanliikkeeksi ei erityisesti tule pyrkiä. Tulevaisuuden työelämäkysymyksissä tulisi edelleenkin toimia aloitteellisena uudistajana, jotka nekin tulevat ajallaan vastaan ja niihin pitää saada ratkaisuehdotukset aikaiseksi.
SAK:n tehtävä ei ole toimiminen valtakunnallisena kansanliikkeenä. Keskittyminen ensisijaisesti annettuun tehtävään eli palkansaajan etujärjestörooliin ja sen hyvin tekemiseen tuo sinällään kansanliikkeen roolia mukanaan.
SAK:n ei tule ottaa kuluttaliikkeen roolia kontolleen. Arvoliikkeen status sopii hyvinkin, kun se kiinnittyy suomalaisen työn tulevaisuuteen, työntekijöiden toimeentuloon ja työelämään liittyviin muihin kysymyksiin.
Vapaaehtoistyön tulevaisuus on jatkossa kauttaaltaan nousemassa, joka näkyy jo nyt erilaisten uusien liikkeiden syntymisenä. Tämä sama ilmiö alkaa samoin näkyä myös SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen piirissä. Tämä johtuu siitä, että tuleva toimeentulon ahdinko ohjaa uusia ihmisiä toiminnan piiriin puolustamaan oikeuksiaan.
17.08.2009 11:01
Yhteinen arvopohjamma / SAK:n tulevaisuuskeskustelu
Liike muutoksessa muutos liikkeessä aineiston sivulla 20 kysytään yhteisen arvopohjan perään. Kysymykset ovat oikeita mutta vastauksia niihin taitaa olla vähemmän.
SAK on minulle yksinkertaisesti työ, työelämän ja palkansaajien toimeentulon kehittämisen liike, joka toimii jäsenyhteisöjensä yhteisesti sovittujen tavoitteiden eteenpäin viejänä muihin järjestöihin ja valtiovaltaan päin.
Kansalliseen yhteiseen arvopohjaan kiinnityminen tulee yhäti vaikeammaksi, koska palkkauksellinen eriarvoisuus on riistäytynyt käsistä, joka on hiljaisella vaikenemisella hyväksytty. Iroonisesti voisi sanoa, että solidaarisuuden vuoksi asia ei vielä ole noussut esiin julkisessa keskustelussa.
Kysymyssarjan kaksi viimeistä kysymystä pistää todellakin miettimään. Miten haastamma nykyisen yhteiskuntakehityksemme talouskehityksen ja mitkä ovat tulevaisuuden tärkeimmät edunvalvonnan isot linjat.
Globaali talouskehitys on edesauttanut pääsääntöisesti pääoman toiveita ja tavoitteita. Tämä on näkynyt pääoman sijoittumiskäytännöissä halpoihin tuotannontekijäin maihin, joista puuttu sen lisäksi sosiaaline turvaverkko. Tähän paljon puhuttuun vapaakauppaan on saatava “työehtojen- ja yhteiskuntapalvelujen tullit”, jos halpamaiden ja kehitysmaiden ihmisten työvoimaa riistetään niin kuin olen ymmärtänyt ja vain kansainvälisen kapitalismin voittojen vuoksi.
Toisaalta näyttää siltä, että maailman teollinen tuotantokapasiteetti on tehokkuudeltaan siinä pisteessä, että tavaroiden ylituotanto pystytään toteuttamaan nykyistä pienemmällä työvoimakapasiteetilla. Tämä johtaa pysyvään ja merkittävään työvoiman tarpeen vapautumiseen, jonka lopputuloksena on, että yhä pinempi joukko tekee työt ja huolehtii isomman joukon yhteisesti sovituista tarpeista.
Tämän vuoksi ensisijaisena tavoitteena tulisi pitää työajan pikaista jakamisen rformia, jossa kaikki tekisivät lyhyemmän “täyden” tyajan.
14.09.2009 16:35
Teen tässä alkuun vain yhden ehdotuksen(ehkä jatkossa käyn tässä useamminkin, ennenkuin edustajakokous pöllähtää päällemme.
Tämä ehdotus on kaikille yhteinen: Lopetamme nopeasti ja säällisesti muovikassien käytön. Voisimme antaa Marjaana Valkoselle tehtäväksi(=parhaillaan USAn veljesjärjestömme edustajakokouksessaan)
ko. ameriikan poikain edustajakokouksessa tiedustella miten ja millä aikavälillä siellä tämä muovikassikampanjamme toteutuu siellä Los Angelesissaan.
Voisimme edustajakokoukseen 2011 mennessä kerätä kaikki ylijäämäpussit ja viedä ne tuhottavaksi jonnekin muovien käsittelylaitokseen(jos on olemassa), ja sen jälkeen siirtyä pussittomaan kotikäyttöön.
Lainaan tässä luvatta erästä asiaa koskevaa lausumaan, ja siitä selviää mistä on kysymys:
Iltalehti 23.7.2008:
“Los Angelesin kaupunki aikoo kieltää muovipussien myymisen vähittäiskaupoissa.
Yhdysvaltojen toiseksi suurin kaupunki tuottaa nykyisellään vuosittain 2,3 miljardin biohajoamattoman muovipussin jätevuoren, josta halutaan nyt päästä eroon.
Heinäkuusta 2010 alkaen muovipusseja ei enää myydä ruokakaupoissa, supermarketeissa eikä muissa vähittäiskaupoissa. Asiakkaalla on oltava mukanaan oma kassi tai hänen on ostettava kaupasta biohajoavasta materiaalista tehty kassi.
Los Angelesin kaupunki seuraa täten San Franciscon linjaa, jossa vastaava säännös on ollut voimassa viime vuodesta lähtien. Molemmat kaupungit pyrkivät näin painostamaan Kalifornian osavaltion päättäjiä, jotka harkitsevat parhaillaan muovipussien kieltämistä koko osavaltiossa vuoteen 2012 mennessä.
”
Kuten yllä todetaan, on mahdollista saavutta jotakin yhdessä, eli käytännön läheistä asiaamme, jos niin vain tahdomme.
Sydäntäni lähellä on myös ns. ryhmätoiminta, ja saatan tehdä asiassa joitakin ns. radikaalejakin ehdotuksia. Mutta tästä aiheesta myöhemmin tänä vuonna, ehkä vasta ensi vuonna….
Mutta nyt porukat sienimetsään, puolukkaan, ja juolukoisakin saa ihan hyvää mehua kkunhan muistaa, että niissä on jonkinverran pektiiniä(eli lisäainetta) suoraan luonnostamme saa vaikka mitä vielä tähän aikaan syksystä.
Adios amigos, Yst. terv. Sirpa Ilola