SAK 2025

Sana solidaarisuus voidaan ymmärtää kahdella hieman erilaisella tavalla.

Ensimmäisessä merkityksessään solidaarisuus on epäitsekästä tukea apua tarvitseville; hyväntahtoisuutta ja ehkä myös hyväntekeväisyyttä.

Toisessa merkityksessä solidaarisuus sen sijaan on samankaltaisen aseman ja yhteisten etujen oivaltamisesta nousevaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja siihen perustuvaa toisten tukemista. Sekin on avun tarpeessa olevan auttamista, mutta ei pelkästään epäitsekkäistä syistä, vaan yhteistyön ja vastavuoroisuuden hengessä.

Viimeksi mainitulla tavalla ymmärretty solidaarisuus on aina ollut ammattiyhdistysliikkeen keskeinen periaate ja voimavara. Ammattitoverin oikeuksia ei ole puolustettu pelkästään reiluuden vuoksi, vaan myös omien oikeuksien suojelemiseksi. On nähty, että vain suojelemalla jokaista työntekijää erikseen on voitu puolustaa kaikkien yhteisiä oikeuksia – ja päinvastoin.

Kun puhutaan kansainvälisestä solidaarisuudesta, monet ymmärtävät sen ensin kuvatulla tavalla epäitsekkäänä hyväntekeväisyytenä. Globalisaation edetessä on kuitenkin tullut koko ajan selvemmäksi, että kansainvälinen solidaarisuus voidaan hyvällä syyllä ymmärtää myös jälkimmäisessä, yhteiseen etuun kiinnittyvässä merkityksessä. Työntekijöiden oikeuksien polkeminen missä tahansa maailmassa uhkaa kaikkien muidenkin etuja. Tuottavien työpaikkojen siirtyminen matalapalkkamaihin on tästä Suomessakin tuttu esimerkki.

Kun SAK tukee esimerkiksi afrikkalaisia ay-tovereita järjestäytymisessä ja etujensa ajamisessa, kyse ei siis ole pelkästä hyväntekeväisyydestä. Meillä on yhteinen tavoite: työntekijöiden perusoikeuksien turva ja vahva ay-liike kaikkialla maailmassa.

Talouden toimiessa yhä enemmän globaalilla tasolla solidaarisuus voi olla muutakin kuin perinteistä järjestöyhteistyötä – jota sitäkin toki tarvitaan kipeämmin kuin koskaan.

Nykyisellään maailmataloudessa toteutuu ikävä kierre: suomalaiset työntekijät ostavat köyhempien maiden työläisten nälkäpalkalla tekemiä halpatuotteita.

Entäpä jos suomalaiset kieltäytyisivät olemasta osa tuota kierrettä ja vaatisivat kunnon palkalla tehtyjä laatutuotteita? Jo muutama euro lisää paidan tai kännykän hintaan – ja takeet että ne eurot menevät alkuperämaan työntekijöille – merkitsisi paljon vaikkapa kiinalaisen tehdastyöläisen toimeentulossa.

Samalla globaalista kilpailusta tulisi ainakin hieman terveempää: Mitä enemmän vaaditaan laatua, sitä enemmän merkitsee osaaminen ja sitä vähemmän halpa työ. Se olisi reilumpaa peliä – myös suomalaisten työpaikkojen kannalta.

Eettinen kulutus on jo laajasti tunnettu ja kannatettu ajatus. Ay-liikkeen perinnettä kunnioittaen voisi puhua myös solidaarisesta kulutuksesta: kuluttajan roolissa olevan työntekijän solidaarisuudesta ketjun toisessa päässä puurtavaa toveria kohtaan.

Ehkäpä solidaarinen kuluttaminen onkin tulevaisuuden ay-jäsenen luonnollinen tapa osallistua globaalin ay-liikkeen työhön kunnon työpaikkojen puolesta?

Pekka Ristelä työskentelee SAK:ssa kansainvälisten asioiden asiantuntijana.

Pekka Ristelä kirjoitti tämän 27.08.2008 14:35 kategoriaan Solidaarisuus.
Voit seurata viestin kommentteja RSS 2.0-syötteestä.